Kultamunan tarina

kultamunatarina

Vuosisata sitten elettiin Varsinais-Suomenkin viljavilla mailla pitkälti omavaraistaloudessa. Oman maan sadon lisäksi ruokavarantoja kartutettiin metsien ja vesien antimilla ja olipa useimmilla lehmä tai pari maitoa pöytään lypsämässä. Erään pienen torpan emännällä oli myös muutama kana, joiden tuottamista munista hän leipoi ja laittoi ruoaksi monenmoisia herkkuja.

Emäntänsä tuotoksiin ihastunut isäntä kehui kanojen munia oikeiksi kultamuniksi ja pian sana ihan parhaista kananmunista kiiri myös oman kylän ulkopuolelle. Tästä innostuneena isäntä ehdotti emännälle, että hän voisi nikkaroida pihapiiriin kanalan isommallekin joukolle siivekkäitä. Sen verran oli näet isännässä kauppamiestä, että hän suunnitteli myyvänsä oman kanalansa munia muillekin.

Emäntä ei kuitenkaan halunnut laittaa kaikkia munia samaan koriin. Hänen mielestään olisi viisainta opettaa naapuritkin tuottamaan yhteistuumin yhtä hyviä munia. Työtähän se vaatisi, mutta olisi taatusti sen arvoista. Kun kaikki pitäisivät kanoistaan hyvää huolta, ruokkisivat ja kohtelisivat niitä hyvin ja pitäisivät munintaympäristönkin tiptop-kunnossa, niin siitähän seuraisi vain hyvää.

Ajan kuluessa kyläläisten kananmunien kysyntä kasvoi ja ne löysivät tiensä kaupunkilaistenkin pöytiin. Sen myötä yksi ja toinen tilallinen liittyi mukaan munantuottajien joukkoon, jossa ryhdyttiin jo miettimään yhteistoiminnan kehittämistä. Näistä pohdinnoista syntyi viimein osuuskunta Munakunta, josta kehittyi vähitellen koko maan johtava munantuottajien yhteisö.

kanatTuottajien yhteistoiminta jatkui torpan emännän ja isännän aikoinaan määrittämien perusarvojen mukaisesti ja viimein joku muisti, millä nimellä isäntä oli aikoinaan emäntänsä kanojen munia kutsunut. Sen ansiosta laadukkaat kananmunat on tunnettu vuodesta 1967 alkaen Kultamunina, jotka maistuvina kotimaisina munina ovat vallanneet koko Suomen. Samalla Kultamuna on pitänyt kiinni ikiaikaisesta perinteestä, jonka mukaan oikea Kultamuna on aina läheltä kotoisin.