Kananmunan suojana on pääosin kalsiumkarbonaatista ja kalsiumfosfaatista rakentuva kuori. Kovassa kuoriosassa on huokosia, joista happi pääsee munaan ja hiilidioksidi ulos.

Kananmuna on joskus haasteellinen kuorittava. Toisinaan kuoren mukana lähtee isoja paloja itse kananmunasta, toisinaan kananmunan kalvoon jää sinnikkäitä kuorenpaloja. Katso oivallinen niksimme: Näin kuorit kananmunan vaivattomasti sekunneissa.

Kananmunan kuoret voi hyödyntää muun muassa lannoitteena, sillä maatuessaan kuorista liukenee kalsiumia sekä muita mineraaleja kasvin käyttöön. Sinua voisi kiinnostaa artikkelimme Näin hyödynnät kananmunan kuoret.

Kananmunan rakenne

Kananmuna muodostuu kolmesta osasta: kuoresta, valkuaisesta ja keltuaisesta. Kananmunasta noin kaksi kolmasosaa on valkuaista ja yksi kolmasosa keltuaista. Kananmuna rakenne on optimaalinen suojaamaan sen arvokasta sisusta. Kuoren eri rakenteet suojaavat munan sisältöä epäpuhtauksilta. Lisäksi valkuainen suojaa keltuaista vahingoittumiselta ja bakteereilta.

Munan kaikista uloin kerros on ns. kutikula, joka on ohut vahamainen kalvo. Se estää mikrobien ja veden pääsyn munaan. Munan peseminen poistaa kutikulan eli muna ei ole enää yhtä hyvin suojassa epäpuhtauksilta. Samalla sen säilyvyysaika lyhenee. Tämän vuoksi Suomessa munia ei pestä ennen pakkaamista.

Munan tylpemmässä päässä sijaitsee ilmatila. Se on kuoren ja kuorikalvon alla. Munan iän myötä ilmatila suurenee, koska munasta haihtuu koko ajan hiukan vettä pois kuoren läpi. Siksi muna saattaa kellua vanhetessaan. Munan ilmatila muodostuu, kun munan lämpötila laskee muninnan jälkeen.